PAULA ARTES
TYÖNI SYNTYI MATKASTA TAKAISIN ITSEENI.
- Rauha, ilo ja rakkaus saavat tuntua vapaalta.
Työni ei syntynyt siksi, että joskus päätin ryhtyä joksikin.
Se syntyi siksi, että etsin itseäni – ja löysin matkan varrelta asioita, joihin rakastuin.
Tietoisuus, joka pysäyttää.
Energia, joka saa kehon huokaamaan.
Nauru, joka yllättää kesken kaiken.
Luovuus, joka kuplii, kun sille antaa luvan.
Hiljaisuus… ja ilo.
Näistä elementeistä rakennan työtäni.
Näiden elementtien avulla olen oppinut luomaan itseäni uudelleen – lempeästi, uteliaasti ja välillä nauraen.
Ennen tätä hetkeä elämäni oli hyvin erilaista.
Olin nainen, joka suoritti.
Ja kun sanon suoritti, tarkoitan kunnolla.
Aina menossa.
Aina tekemässä.
Pysähtyminen tuntui hankalalta – ja joskus jopa täysin mahdottomalta.
En ollut kovin hyvin yhteydessä itseeni.
En oikein tiennyt, miltä tuntuu olla aidosti omassa kehossa.
Ja rakkaus… no, se oli silloin vielä aika ulkoinen käsite.
Sisälläni oli kuitenkin ilo, joka yritti kuiskia.
Kuiskia, että täällä ollaan aina sua varten.
Ymmärsin pian, että sisäinen iloni olikin vain ollut kadoksissa. Jäänyt stressin, uupumuksen ja huolien alle.
Askel askeleelta – ja välillä harha-askelein
Aloin pysähtyä.
Kuunnella.
Kokeilla.
Tietoisuuden kautta opin olemaan läsnä.
Energiatyön kautta kehoni alkoi rentoutua.
Naurun kautta muistin, että elämä ei ole pelkkää vakavuutta.
Luovuuden ja taiteen kautta sain leikkiä ja ilmaista sitä, mitä en osannut sanoittaa.
Kaikki nämä eivät olleet irrallisia palasia.
Ne olivat ovia – ja jokaisen takana odotti hieman vapaampi versio minusta.
Tässä minä olen nyt
Näiden askelten kautta olen tullut tähän hetkeen.
Vapaampana.
Naisellisempana.
Hyväksyvämpänä.
Luottavaisempana.
Ja kyllä – minussa on nykyään rauha silloin, kun sitä tarvitaan.
Mutta myös ilo, joka saa nauraa ääneen, liikkua, leikkiä ja välillä olla ihan vähän höpsö.
“Yhteydessä itseeni.”
Se on lause, jonka sanon itselleni, kun aloitan päiväni.
Siinä on jotain mystistä voimaa.
Ja juuri tämä voima on tuonut elämääni aivan uudenlaisia mahdollisuuksia tuntea rakkautta itseäni kohtaan.
Rakkautta, joka tuntuu:
pehmeältä,
turvalliselta,
intohimoiselta,
iloiselta,
inspiroivalta,
kannustavalta,
uteliaalta,
lempeältä,
rauhalliselta
ja kauniilta.
Nämä olivat tunteita, joihin aloin vähitellen tutustua itsessäni.
Mutta niiden kaikkien edessä seisoi pelko.
Pelko, joka vartioi tarkasti:
saanko todella tuntea näin?
Uskallanko vastaanottaa tätä kaikkea?
Se kuiskasi:
“En ole riittävä.”
“En ansaitse tällaista.”
“Olen liikaa.”
“Jos minä jäänkin yksin.”
“Romahdanko jälleen?”
“Satutanko sydämeni taas?”
“Olen liian herkkä.”
“En osaa.”
“En kykene.”
Ja silti…
Pala palalta pelko alkoi murtua.
Ja samalla minä aloin vapautua.
Nykyään tiedän, ettei herkkyys ole heikkoutta.
Eikä rakkaus ole jotain, mitä täytyy ansaita suorittamalla.
Se alkaa yhteydestä itseen.
Siitä, että pysähtyy kuuntelemaan omaa sydäntään.
Omia tarpeitaan.
Omia tunteitaan.
Ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässä uskaltaa olla täysin oma itsensä.
Tässä minä olen nyt.
En täydellisenä.
Vaan aidompana kuin koskaan ennen.
Tästä se voi alkaa…
Ehkä kaipaat rauhaa.
Ehkä haluat olla vapaammin oma itsesi.
Ehkä haluat löytää yhteyden itseesi – lempeästi ja omassa tahdissasi.
Ehkä sydämessäsi on jo pitkään ollut kaipuu tulla nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi myös omana itsenäsi.
Rakkaus voi tulla elämääsi toisen ihmisen kautta.
Ja kun tunnistat sen tunteen myös itsessäsi, jokin alkaa muuttua.
Rakkaus ei enää tunnu vain hetkelliseltä — vaan turvalliselta, elävältä ja syvältä yhteydeltä.
Silloin se saa peilautua takaisin sinuun moninkertaisena.
Älä siis anna pelkojen sulkea pois sitä, mitä sydämesi oikeasti kaipaa.
Siitä kaikki voi alkaa.
Siitä, että uskallat pysähtyä.
Tuntea.
Pehmetä.
Kuunnella itseäsi ilman vaatimuksia.
Rakkausvalmentajana kuljen rinnallasi matkalla, jossa sinun ei tarvitse enää suorittaa rakkautta, hyväksyntää tai riittävyyttä.
Saat opetella rakentamaan yhteyttä itseesi turvallisesti, lempeästi ja juuri sinun näköisellä tavalla.
Sinä päätät, milloin ja miten.
Ja ehkä juuri tämä hetki voi olla uuden alku.
Ilolla ja Rakkaudella; Paula